Tauon tarpeellisuudesta

Opettajien pitkiä lomia moititaan usein, mutta syksystä alkukesään jatkuva työ on esim. peruskouluissa tai lukioissa rankkaa. Päivät opetetaan, monesti iltaisin taas suunnitellaan opetusta ja arvioidaan opiskelijoiden töitä. Luin juuri Opettaja-lehdestä, kuinka monet pitkän loman omaavat opettajat kertoivat toipuvansa kesäloman vapautuneeseen viettoon vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuun alkupuolella. Tämä on varmasti totta.

 

Sosiaalisesta mediasta

Jussi-Pekka Erkkola (2008) kuvailee sosiaalisen median seuraavasti: ”Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja -rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”

Vaikka Erkkolan kuvaus on tiivis ja asiantuntijoiden mielestä myös konkreettinen, niin aihepiiriin vasta tutustuvalle se saattaa tuottaa päänvaivaa ja epäuskoisuutta. Syynä tähän ei ole pelkästään sosiaalinen media ja sen kuvaus, vaan internetin kehitykselle etenkin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin rakennettu hype. Olemme kuulleet ja lukeneet liian monta kertaa tietoyhteiskunnasta, etätyön mahdollisuuksista, verkkopalveluista, tietotyöstä yms. Tekniikka on kehittynyt ja ohjelmistot vaihtuneet, mutta todellinen muutos on edennyt kukonaskelin.

Sosiaalinen media kuulostaa… Epäuskottavalta.. Siksi lähden liikkeelle keskeisestä sosiaalisen median elementistä – sen sisällöt ovat useimmissa tapauksissa käyttäjien tuottamia tai välittämiä. Sosiaalista mediaa ei siis ole, jos sille ei löydy käyttäjien lisäksi myös tuottajia. Voidaan myös todeta, että ilman kiinnostavia, hyödyllisiä tai tärkeiksi koettuja sisältöjä ei ole sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Wikipedia, YouTube tai Facebook eivät ole suosittuja siksi, että edustavat sosiaalista mediaa. Miljoonat ihmiset käyttävät niitä, koska he saavat niistä tietoa, huvia tai hyötyä.

Suunnittelen ja ohjaan työkseni verkko-opetusta, silti etenkin 2000-luvun alkuvuosien ylikorostunut hype lähinnä nolottaa minua. Minusta olemme vasta viime aikoina oppineet käyttämään sähköpostia keskimäärin järkevästi. Hyödynnämmekö edes jo opetuksessa yleistyneiden verkko-oppimisympäristöjen viestinnän (keskustelualueet, chat, sisäinen sähköposti) tai tiedonvälityksen mahdollisuuksia riittävän monipuolisesti? Näistä syistä reagointini verkon ja verkko-opetuksen uusiin villityksiin on usein jotain penseän ja varautuneen välimaastossa.

Myös tutustumiseni sosiaalisen median palveluihin kuten WordPress-blogipalveluun, Second life –virtuaalimaailmaan tai Ning-ympäristöön on edennyt suurin piirtein seuraavan kaavan mukaisesti:

• Kuulen palvelusta, suhtaudun siihen kriittisesti
• Naureskelen palvelun käyttövisioille, perusideat tuntuvat usein kovin simppeleiltä
• Joudun tutustumaan palvelun yksittäisiin sisältöihin töissä, koulutuksessa tai siviilissä
• Vilkuilen palvelun sisäisten linkkien tai muiden käyttäjien kautta palvelun erilaisia sisältöjä
• Olen varovaisen positiivisesti yllättynyt
• Kommentoin minua kiinnostavia sisältöjä tai viestittelen muiden käyttäjien kanssa
• Saatan tutustua monipuolisemmin tiettyihin palvelun mahdollisuuksiin

Erityisen hyvin toimivan sosiaalisen median piiriin kuuluvan palvelun tunnistaa siitä, että sen käyttäjän rooli lähestyy nopeasti sisällön tuottajan roolia ja lopulta yhdistyy siihen. Myös Ning-ympäristöä voidaan käyttää perustellusti kehittämisympäristönä, sillä se on rakennettu tiedonjakamista, muokkaamista, yhteydenpitoa ja toiminnallista vaikuttamista varten.

En ole sosiaalisen median ekspertti tai vielä edes sen vankka puolestapuhuja. Vähitellen olen kuitenkin hahmottanut, miksi sosiaalisten median palvelut ja ohjelmistot ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä.

Siksi että niitä voitaisiin hyödyntää monipuolisesti.

Vuoden 2008 juttuvalintani

Hei taas,

ja hyvää alkanutta vuotta 2009. Luin taas  läpi viime vuonna tänne blogiini kirjoittamiani juttuja. Aiheet ja tyylilajit vaihtelivat, mutta toivottavasti kaikki tarinani mahtuivat kuitenkin edes säällisesti verkkotuutori-sateenvarjon alle.  Vuoden 2008 aikana opin kirjoittamaan tänne,  enkä aio luopua tästä käytännöstä vieläkään.  Lukiessani vanhoja tekstejäni mietin samalla sitä, missä blogijutussani onnistuin  – omasta mielestäni – parhaiten.  Valintani löytyy alempaa uusintana. Mikä blogijuttuni tuntui sinusta aihepiiriltään tai käsittelytavaltaan osuvimmalta? Tai surkeimmalta… ?

Mitä voimme oppia parhaista tietokone- ja konsolipeleistä?

Tietokone- ja konsolipelit ovat suosittuja sekä nuorison että nyt myös jo aikuisten keskuudessa. 80-luvulla pelanneet lapset ja nuoret ovat tänään aikuisen iässä ja se näkyy kauppojen kassoilla. Myös elokuvayhtiöt Disneytä myöten ovat huomanneet tämän ja panostavat yhä enemmän uusien pelituotteiden ja -formaattien kehittelyyn – vauvasta vaariin. Esimerkkejä uusista innovaatioista ovat soittamiseen (Guitar Hero ja Rock Band) tai liikkumiseen (Wii Fit) liittyvät pelit, uudet pelikonsolit teräväpiirtoineen (Playstation 3 ja Xbox 360) tai uusine ohjaussysteemeineen (Wii). On hyvä huomata myös lapsille suunnatut lelutuotteet (Pet Shop, Barbie yms.) joihin sisältyy usein myös verkossa pelattavia pelejä, joista rakentuu yhdessä uudenlainen monimuotoinen tuotekonsepti.

Vuosi verkkotuutorina/joulutervehdys

Jouluaatto on jo ylihuomenna ja yllätän itseni yhä useammin vain tuijottamassa ikkunasta lumisateeseen peittyvää Mikkeliä. Nyt on selvästi hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin. Tämä blogi ja sen päivystyspalvelu avattiin huhtikuussa 2008. Verkkotuutori-blogi toimii ja täydentyy myös vuoden 2009 aikana, mutta varsinainen päivystyspalvelu päättyy tähän viikkoon.

Verkko-opetuksen työvälineitä III: Ning-ympäristö

 

Olen aikaisemmin lyhyesti käsitellyt blogia ja wikiä verkko-opetuksen mahdollisina työvälineitä. Työvälineiden määrä on kasvussa ja tässä juttusarjassa riittäisi kirjoitettavaa vielä vuosiksi eteenpäin. Mutta kun valintoja täytyy tehdä, niin haluaisin tässä yhteydessä kirjoittaa ning-ympäristöstä. Vai pitäisikö sittenkin verkostoitumisen tai jopa kehittämisen välineestä?