Epilogi: Veijon paluu

… Tapahtui kaksi vuotta sitten yhdessä miljardeista blogeista…

Kirjoitin syksyllä 2008 aikuisopiskelijasta nimeltään “Veijo”.  Nimi ei ole oikea, mutta itse henkilö elää ja hengittää. Eräs henkilö veti minua hihasta ja kysyi minulta muutama kuukausi sitten vanhan blogiartikkelini pohjalta kuinka Veijon kävi. Siksi tässä vielä lyhyt epilogi  “Tarina aikuisopiskelijasta” -jutulleni.

Veijo oli siis pienessä maalaiskylässä syntynyt kaveri, jonka virallinen oppivelvollisuus-aika meni enemmän tai vähemmän penkin alle.  Veijo on ahkera ja mukava tyyppi, muttu koulu ei poikaa ja nuorta miestä yksinkertaisesti kiinnostunut. 20 + ikävuodet menivät sitten omaa paikkaa maailmasta hakien, erilaisissa koulutuksissa, satunnaisissa kesätöissä ja välillä pitkissäkin työttömyysputkissa. Tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti kun Veijo rohkeni kokeilla jotain aivan muuta – siirtyä opiskelemaan lähihoitajaksi.

Veijon ensimmäinen kahdesta lukuvuodesta kului ahkerasti opiskellen ja samalla viikonloppusijaisuuksia tehden. Töitä riitti niin paljon, että hän joutui lopulta toisena ja viimeisenä lukuvuotenaan keskittymään täysimääräisesti opiskeluun. Tähän jäimme syksyllä 2008. Vaikka opiskelu oli haastavaa, niin puurtaminen tuntui mielekkäältä, arvosanat olivat hyviä ja Veijo koki oppivansa paljon uutta. Toisen lukuvuoden aikana lähipiiri kuuli myös, että Veijo oli saanut uuden “ystävän” opiskelutoveristaan. Hän satsasi opiskeluun, varasi sille paljon aikaa ja pohti opiskelujuttuja myös yhdessä  tyttökaverinsa kanssa.

Lähipiirinsä suureksi iloksi Veijo valmistui loppuvuodesta 2008 ja sai heti sijaisuuden hoitopaikasta, jossa hän oli myös aiemmin heittänyt keikkoja ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Sijaisuudet seurasivat toisiaan ja vuoden kuluttua hän sai samasta työpaikasta vakituisen lähihoitajan viran. Nyt kesällä 2010 Veijo valmistautuu viettämään ensimmäistä täyttä kesälomaansa vaimonsa ja pienen vauvansa kanssa. Paljon muutakin on tapahtunut, mutta niistä en kehtaa edes kertoa.

Joku voisi vielä luulla, että tämä on satu, eikä ihan oikea tarina rohkeudesta, muutoksesta ja aikuisopiskelusta.

Toivotan kaikille onnellista kesää!

Muutto (Blackboardista Moodleen)

Helsingin yliopistossa viedään tänä vuonna loppuun siirtyminen Blackboard-verkkoympäristöstä tällä hetkellä ehkä yleisimpään käytössä olevaan verkko-oppimisympäristöön – Moodleen. Tämä vaatii toimenpiteitä myös minulta, sillä kaikki kolmetoista Co-op Network Studies -opetusverkostomme verkkokurssia on toteutettu syksystä 2008 tähän kesään saakka Blackboardista ja ne löytyvät HY:n Blackboard-palvelimen ”juuresta”.

 Minun oli tarkoitus aloittaa Moodlen pilotointi jo yhdellä tämän kevään verkkokurssillamme, mutta kiireisen kevään vuoksi päätin siirtää Moodlen käytön aloituksen kuitenkin ensi syksyyn.  Tästä johtuen minun on syytä harjoitella Moodlen käyttöä ja tehdä toimenpiteitä jo ennen ensi syyskuuta, sillä HY:n Blackboardin deadline lähestyy ja on väärin opiskelijoita kohtaan aloittaa syksyllä lukuvuosi Blacboardissa ja jatkaa sitten keväällä 2011 Moodlessa.

 Olen käyttänyt omassa verkko-opetuksessani (järjestyksessä) seuraavia oppimisympäristöjä: Optima Discendumia, WebCT:tä, Blackboardia ja nyt Moodlea. Muistan että minun oli aluksi vaikea ymmärtää Optiman käyttölogiikaa, mutta sen tajuttuani minulle oli myöhemmin haasteellista siirtyä taas uudessa (nykyisessä) työpaikassani WebCT: n käyttäjäksi. Koska Blackboard oli vain vanhan WebCT:n viimeisin versio, niin tämä muutto eteni taas oman oppimisen osalta sujuvammin. Ainoastaan vuosina 2005-2007 kehiteltyjen kurssipohjien ja verkkomateriaalien  tekninen siirtäminen vaati jonkin verran ajallista panostusta. 

 Siirtyminen Optimasta WebCT:n oli minulle aikoinaan haastavaa, vaikka kyseessä oli vain oma orientoituminen uuteen systeemiin.  Sen sijaan WebCT:stä muutto Blackboardiin työllisti ainoastaan sähköisen ”muuttokuorman” rahtaamisen osalta. Tulevassa muutossa Blackboardista Moodleen kohtaan sekä uuden käyttölogiikan että suurehkon sähköisen muuttokuorman rahtaustarpeen.  Tästäkin varmasti selvittäisiin, mutta en aio tyytyä vain tähän.

 Osuustoiminnan ja yhteisötalouden opetusverkostomme kurssipohja perustuu keväällä 2005 luotuun suunnitelmaan ja olemme nyt seuraavalla 2010-2014 kaudellamme päivittämässä ja muokkaamassa sekä kurssipohjaamme että yksittäisten verkkokurssien sisältöjä.  Tältä pohjalta olen päättänyt, etten vain mekaanisesti siirrä vanhoja verkkokurssejamme verkko-oppimisympäristöstä toiseen, vaan tartun tilaisuuteen ja päivitän myös niiden pedagogisia käsikirjoituksia. Tämä teettää tietysti paljon työtä, mutta vielä raskaampaa tämä on tehdä myöhemmin. Näin muuttoni ei ole pakotettu häätö, vaan tavoitteellinen paikanvaihto uuteen lupaavaan kasvuympäristöön!

Tauon tarpeellisuudesta

Opettajien pitkiä lomia moititaan usein, mutta syksystä alkukesään jatkuva työ on esim. peruskouluissa tai lukioissa rankkaa. Päivät opetetaan, monesti iltaisin taas suunnitellaan opetusta ja arvioidaan opiskelijoiden töitä. Luin juuri Opettaja-lehdestä, kuinka monet pitkän loman omaavat opettajat kertoivat toipuvansa kesäloman vapautuneeseen viettoon vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuun alkupuolella. Tämä on varmasti totta.

 

Sosiaalisesta mediasta

Jussi-Pekka Erkkola (2008) kuvailee sosiaalisen median seuraavasti: ”Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja -rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”

Vaikka Erkkolan kuvaus on tiivis ja asiantuntijoiden mielestä myös konkreettinen, niin aihepiiriin vasta tutustuvalle se saattaa tuottaa päänvaivaa ja epäuskoisuutta. Syynä tähän ei ole pelkästään sosiaalinen media ja sen kuvaus, vaan internetin kehitykselle etenkin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin rakennettu hype. Olemme kuulleet ja lukeneet liian monta kertaa tietoyhteiskunnasta, etätyön mahdollisuuksista, verkkopalveluista, tietotyöstä yms. Tekniikka on kehittynyt ja ohjelmistot vaihtuneet, mutta todellinen muutos on edennyt kukonaskelin.

Sosiaalinen media kuulostaa… Epäuskottavalta.. Siksi lähden liikkeelle keskeisestä sosiaalisen median elementistä – sen sisällöt ovat useimmissa tapauksissa käyttäjien tuottamia tai välittämiä. Sosiaalista mediaa ei siis ole, jos sille ei löydy käyttäjien lisäksi myös tuottajia. Voidaan myös todeta, että ilman kiinnostavia, hyödyllisiä tai tärkeiksi koettuja sisältöjä ei ole sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Wikipedia, YouTube tai Facebook eivät ole suosittuja siksi, että edustavat sosiaalista mediaa. Miljoonat ihmiset käyttävät niitä, koska he saavat niistä tietoa, huvia tai hyötyä.

Suunnittelen ja ohjaan työkseni verkko-opetusta, silti etenkin 2000-luvun alkuvuosien ylikorostunut hype lähinnä nolottaa minua. Minusta olemme vasta viime aikoina oppineet käyttämään sähköpostia keskimäärin järkevästi. Hyödynnämmekö edes jo opetuksessa yleistyneiden verkko-oppimisympäristöjen viestinnän (keskustelualueet, chat, sisäinen sähköposti) tai tiedonvälityksen mahdollisuuksia riittävän monipuolisesti? Näistä syistä reagointini verkon ja verkko-opetuksen uusiin villityksiin on usein jotain penseän ja varautuneen välimaastossa.

Myös tutustumiseni sosiaalisen median palveluihin kuten WordPress-blogipalveluun, Second life –virtuaalimaailmaan tai Ning-ympäristöön on edennyt suurin piirtein seuraavan kaavan mukaisesti:

• Kuulen palvelusta, suhtaudun siihen kriittisesti
• Naureskelen palvelun käyttövisioille, perusideat tuntuvat usein kovin simppeleiltä
• Joudun tutustumaan palvelun yksittäisiin sisältöihin töissä, koulutuksessa tai siviilissä
• Vilkuilen palvelun sisäisten linkkien tai muiden käyttäjien kautta palvelun erilaisia sisältöjä
• Olen varovaisen positiivisesti yllättynyt
• Kommentoin minua kiinnostavia sisältöjä tai viestittelen muiden käyttäjien kanssa
• Saatan tutustua monipuolisemmin tiettyihin palvelun mahdollisuuksiin

Erityisen hyvin toimivan sosiaalisen median piiriin kuuluvan palvelun tunnistaa siitä, että sen käyttäjän rooli lähestyy nopeasti sisällön tuottajan roolia ja lopulta yhdistyy siihen. Myös Ning-ympäristöä voidaan käyttää perustellusti kehittämisympäristönä, sillä se on rakennettu tiedonjakamista, muokkaamista, yhteydenpitoa ja toiminnallista vaikuttamista varten.

En ole sosiaalisen median ekspertti tai vielä edes sen vankka puolestapuhuja. Vähitellen olen kuitenkin hahmottanut, miksi sosiaalisten median palvelut ja ohjelmistot ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä.

Siksi että niitä voitaisiin hyödyntää monipuolisesti.

Vuoden 2008 juttuvalintani

Hei taas,

ja hyvää alkanutta vuotta 2009. Luin taas  läpi viime vuonna tänne blogiini kirjoittamiani juttuja. Aiheet ja tyylilajit vaihtelivat, mutta toivottavasti kaikki tarinani mahtuivat kuitenkin edes säällisesti verkkotuutori-sateenvarjon alle.  Vuoden 2008 aikana opin kirjoittamaan tänne,  enkä aio luopua tästä käytännöstä vieläkään.  Lukiessani vanhoja tekstejäni mietin samalla sitä, missä blogijutussani onnistuin  – omasta mielestäni – parhaiten.  Valintani löytyy alempaa uusintana. Mikä blogijuttuni tuntui sinusta aihepiiriltään tai käsittelytavaltaan osuvimmalta? Tai surkeimmalta… ?

Mitä voimme oppia parhaista tietokone- ja konsolipeleistä?

Tietokone- ja konsolipelit ovat suosittuja sekä nuorison että nyt myös jo aikuisten keskuudessa. 80-luvulla pelanneet lapset ja nuoret ovat tänään aikuisen iässä ja se näkyy kauppojen kassoilla. Myös elokuvayhtiöt Disneytä myöten ovat huomanneet tämän ja panostavat yhä enemmän uusien pelituotteiden ja -formaattien kehittelyyn – vauvasta vaariin. Esimerkkejä uusista innovaatioista ovat soittamiseen (Guitar Hero ja Rock Band) tai liikkumiseen (Wii Fit) liittyvät pelit, uudet pelikonsolit teräväpiirtoineen (Playstation 3 ja Xbox 360) tai uusine ohjaussysteemeineen (Wii). On hyvä huomata myös lapsille suunnatut lelutuotteet (Pet Shop, Barbie yms.) joihin sisältyy usein myös verkossa pelattavia pelejä, joista rakentuu yhdessä uudenlainen monimuotoinen tuotekonsepti.