Opettajien pitkiä lomia moititaan usein, mutta syksystä alkukesään jatkuva työ on esim. peruskouluissa tai lukioissa rankkaa. Päivät opetetaan, monesti iltaisin taas suunnitellaan opetusta ja arvioidaan opiskelijoiden töitä. Luin juuri Opettaja-lehdestä, kuinka monet pitkän loman omaavat opettajat kertoivat toipuvansa kesäloman vapautuneeseen viettoon vasta juhannuksen jälkeen tai heinäkuun alkupuolella. Tämä on varmasti totta.
Minä kuulun valitettavasti vain normi-kesälomakuukauden viettäjien sankkaa joukkoon, mutta sitä suuremmalla meidän on tärkeää tietoisesti palautua ja levätä kesäloman aikana. Luin viime viikolla muutaman kuukauden takaista Pelaaja-lehden numeroa, johon oli haastateltu Suomessa työskenteleviä kansainvälisiä pelialan työntekijöitä. He arvostivat kovasti suomalaista työkulttuuria, johon heidän mukaansa sisältyy työn tekemisen meiningin lisäksi myös sen tasapaino muun elämän kanssa. Tähän tasapainoon kuuluvat myös lakisääteiset lomamme, mitkä eivät ole globaalisti tosiaankaan itsestään selvyyksiä. Totta tämäkin.
Tauko on paikallaan myös meille verkko-opetuksen parissa puurtaville. Työmme vaatii usein sekä työtä muiden ihmisten kanssa että itsenäistä työskentelyä. Työpäivät täyttyvät kasvokkain käytävistä keskusteluista, puhelin- ja videoneuvotteluista sekä yksin tai yhdessä kirjoitettavista erilaisista teksteistä. Työn ohella on hyvä myös kouluttaa itseään ja tutustua joko formaalisti tai non-formaalisti tieto- ja viestintäteknologian uusiin työvälineisiin ja pedagogisiin mahdollisuuksiin. Kaiken tämän lisäksi elämme – kuten kaikki tietävät – projektiyhteiskunnassa, jossa samanaikaisesti haetaan yhtä uutta hanketta, aloitetaan toista ja päätetään kolmatta.
Kun monet vielä työskentelevät verkon välityksellä myös iltaisin ja viikonloppuisin, niin kesäloma ja kaikki lyhyetkin tauot ovat varmasti paikallaan.
Jos otat, niin älä aja. Jos olet lomalla, niin älä tee töitä.
