Jussi-Pekka Erkkola (2008) kuvailee sosiaalisen median seuraavasti: ”Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja -rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”
Vaikka Erkkolan kuvaus on tiivis ja asiantuntijoiden mielestä myös konkreettinen, niin aihepiiriin vasta tutustuvalle se saattaa tuottaa päänvaivaa ja epäuskoisuutta. Syynä tähän ei ole pelkästään sosiaalinen media ja sen kuvaus, vaan internetin kehitykselle etenkin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin rakennettu hype. Olemme kuulleet ja lukeneet liian monta kertaa tietoyhteiskunnasta, etätyön mahdollisuuksista, verkkopalveluista, tietotyöstä yms. Tekniikka on kehittynyt ja ohjelmistot vaihtuneet, mutta todellinen muutos on edennyt kukonaskelin.
Sosiaalinen media kuulostaa… Epäuskottavalta.. Siksi lähden liikkeelle keskeisestä sosiaalisen median elementistä – sen sisällöt ovat useimmissa tapauksissa käyttäjien tuottamia tai välittämiä. Sosiaalista mediaa ei siis ole, jos sille ei löydy käyttäjien lisäksi myös tuottajia. Voidaan myös todeta, että ilman kiinnostavia, hyödyllisiä tai tärkeiksi koettuja sisältöjä ei ole sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Wikipedia, YouTube tai Facebook eivät ole suosittuja siksi, että edustavat sosiaalista mediaa. Miljoonat ihmiset käyttävät niitä, koska he saavat niistä tietoa, huvia tai hyötyä.
Suunnittelen ja ohjaan työkseni verkko-opetusta, silti etenkin 2000-luvun alkuvuosien ylikorostunut hype lähinnä nolottaa minua. Minusta olemme vasta viime aikoina oppineet käyttämään sähköpostia keskimäärin järkevästi. Hyödynnämmekö edes jo opetuksessa yleistyneiden verkko-oppimisympäristöjen viestinnän (keskustelualueet, chat, sisäinen sähköposti) tai tiedonvälityksen mahdollisuuksia riittävän monipuolisesti? Näistä syistä reagointini verkon ja verkko-opetuksen uusiin villityksiin on usein jotain penseän ja varautuneen välimaastossa.
Myös tutustumiseni sosiaalisen median palveluihin kuten WordPress-blogipalveluun, Second life –virtuaalimaailmaan tai Ning-ympäristöön on edennyt suurin piirtein seuraavan kaavan mukaisesti:
• Kuulen palvelusta, suhtaudun siihen kriittisesti
• Naureskelen palvelun käyttövisioille, perusideat tuntuvat usein kovin simppeleiltä
• Joudun tutustumaan palvelun yksittäisiin sisältöihin töissä, koulutuksessa tai siviilissä
• Vilkuilen palvelun sisäisten linkkien tai muiden käyttäjien kautta palvelun erilaisia sisältöjä
• Olen varovaisen positiivisesti yllättynyt
• Kommentoin minua kiinnostavia sisältöjä tai viestittelen muiden käyttäjien kanssa
• Saatan tutustua monipuolisemmin tiettyihin palvelun mahdollisuuksiin
Erityisen hyvin toimivan sosiaalisen median piiriin kuuluvan palvelun tunnistaa siitä, että sen käyttäjän rooli lähestyy nopeasti sisällön tuottajan roolia ja lopulta yhdistyy siihen. Myös Ning-ympäristöä voidaan käyttää perustellusti kehittämisympäristönä, sillä se on rakennettu tiedonjakamista, muokkaamista, yhteydenpitoa ja toiminnallista vaikuttamista varten.
En ole sosiaalisen median ekspertti tai vielä edes sen vankka puolestapuhuja. Vähitellen olen kuitenkin hahmottanut, miksi sosiaalisten median palvelut ja ohjelmistot ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä.
Siksi että niitä voitaisiin hyödyntää monipuolisesti.
4 toukokuu, 2009 kello 1:05 |
Valideja pointteja. Kuten sanoit, aiheeseen vasta tutustuville ko. sosiaalisen media määrittely ei aukea helposti. Tästä on muutaman kerran käynyt keskusteluja. Yleensä sosiaalista mediaa kuvaillaankin käyttäjälähtöisten sisältöjen avulla, koska tällaiset sisällöt ja palvelut ovat useimmille internetin käyttäjille tuttuja.
Vaikka tällaiset määrittelyt ovatkin konkreettisia ja auttavat käsittämään aihetta paremmin, ne ovat usein liian kapeita. Analogiana voidaan näyttää termiä media. Medialla voidaan tarkoittaa lehdistöä, mutta se useimman mielestä liian kapea-alainen määrittely medialle, vaikka se on myös sitäkin.
Pitää muistaa, että käsitteet ovat vain työkaluja, joiden avulla yritämme viestiä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin
6 toukokuu, 2009 kello 21:08 |
Hei Jussi-Pekka,
ja kiitos kommenteistasi! Ne avaavat uusia ja tärkeitä näkökulmia tähän sosiaalisen median teemaan, johon olen vasta itse tutustumassa. On hyvä vinkki lähteä liikkeelle sosiaalisen median ohjelmistojen käytössä juuri käyttäjälähtöistä sisällöistä. Riippuen kohderyhmästä, porukan voisi aluksi kuvitella innostuvan heitä kiinnostavista sisällöistä ja asioista. Ja seuraavaksi näiden muokkaamisesta, linkittämisestä, soveltamisesta – ja lopulta myös omien juttujen rakentamisesta.
6 toukokuu, 2009 kello 21:08 |
Hei Jussi-Pekka,
ja kiitos kommenteistasi! Ne avaavat uusia ja tärkeitä näkökulmia tähän sosiaalisen median teemaan, johon olen vasta itse tutustumassa. On hyvä vinkki lähteä liikkeelle sosiaalisen median ohjelmistojen käytössä juuri käyttäjälähtöistä sisällöistä. Riippuen kohderyhmästä, porukan voisi aluksi kuvitella innostuvan heitä kiinnostavista sisällöistä ja asioista. Ja seuraavaksi näiden muokkaamisesta, linkittämisestä, soveltamisesta – ja lopulta myös omien juttujen rakentamisesta.