Opetusryhmämme on jo pitkään suunnitellut kokonaan englanninkielistä ja sekä suomalaisille että kansainvälisille Suomessa vaihdossa oleville opiskelijoille suunnattua yhteistä verkkokurssia. Se pyörii nyt ja halusin kirjoittaa siitä muutaman sanasen.
Verkkokurssille pystyi ilmoittautumaan kuka tahansa opiskelija yhdeksän suomalaisen yliopistomme verkostosta (HY, HKKK, Ty, TuKKK, TaY, JY, OY, LTY ja KY). Vaikka kyseessä on aineopintotason kurssi, niin sen pystyy valitsemaan myös opiskelijat jotka eivät ole aiemmin opiskelleet kursseilllamme. Myös kurssin sisältöasiantuntija on kansainvälisen taustan omaava henkilö.
Markkinoinnista ja kysynnästä
Kurssia markkinoitiin lähinnä vain sähköpostitse ja nettisivujemme kautta. Jo alusta lähtien korostimme että toivomme mukaan suomalaisten opiskelijoiden lisäksi kovasti myös kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita. En tiedä oliko syynä englanninkielisten kurssien puute vai kiinnostava kestävä kehitys -teemainen kurssi – ehkä molemmat – mutta yhtäkkiä kurssille ilmoittautui sähköpostitse 50 henkilöä. Voi myös olla että ei-lähitapaamisia-sisältävä -verkkokurssi kiinnosti ihmisiä. Kurssi on myös lähtökohtaisesti monitieteinen, mikä saattoi kiinnostaa osaa opiskelijoista. Ensikokemuksemme on, että myös vastaaville erisisältöisille ratkaisuille voi olla kysyntää.
Markkinointiin ja kiinnostukseen liittyi myös se, että ilmoittautuneiden määrä yllätti meidät. Vaikka suosimme lähtökohtaisesti jo aiemmin kursseillamme opiskelleita henkilöitä, niin meidän olisi ollut syytä miettiä vielä tarkemmin myös muita valintakriteerejä. Edellä mainitun lisäksi valitsimme ilmoittautumisjärjestyksen, mutta tätä olisi pitänyt miettiä vielä laajemmin. Sillä vaikka vielä ensimmäisen viikon aikana nappasimme aina yhden poissaolevan tilalle uuden opiskelijan varapaikoilta, niin silti yllättävän moni on keskeyttänyt kurssin “loppuvuoden kiireeseen” vedoten.
Oppina tästä toteaisin, että kansainvälisille opiskelijoille suunnatun verkkokurssin mainnonnassa tulee panostaa kurssisisältöjen ja tiettyjen toimintatapakuvausten lisäksi myös melko tarkkoihin kurssivaatimusten ja kriteerien kuvaukseen. On parempi saada mukaan 25 aktiivista kuin 40 innostunutta, joista lähes puolet jättää myöhemmin leikin kesken. Tämä tosin pätee varmasti myös umpisuomalaisiin verkkokursseihin.
Verkkokeskustelun mahdollisuuksista ja haasteista
Sitten tullaan todellisiin kansainvälisen verkkokurssin mahdollisuuksiin. Yhtenä verkko-opiskelun parhaista piirteistähän pidetään mahdollisuutta kirjoittamiseen, lukemiseen, kommentointiin, keskusteluun ja parhaimmillaan yhteiseen tiedon rakentamiseen. Aloitimme kurssin sillä että jokainen opiskelija esittäytyy ja kertoo hieman taustoistaan ja motiiveistaan osallistua tälle kurssille. Väkeä oli eri maista, erilaisista taustoista ja motiivit ilmoittautua kurssille olivat moninaiset. Lukija voi varmasti arvata, että tässä kohtaa opetusporukallamme oli todellinen voittajafiilis.
Tämä sama positiivinen vire jatkui myös kurssin ensimmäisillä viikoilla. Onnistuimme sopivilla sisällöillä, keskustelukysymyksillä ja ohjauksella/tsemppauksella pääsemään todella kiinnostavaan vuoropuheluun. Keskustelu oli laveaa ja leveää ja lähti nyt myöhemmin liikkeelle jopa niin hyvin, että tätä olisi ollut syytä annostella ja rajata. Kaikkien kukkien annettiin kukkia ja kommentteja kertyi niin paljon, että niistä riittäisi hyvin yhden gradun aineistoksi. Näiden vauhdikkaiden alkuviikkojen jälkeen meidän olisi ollut syytä vaihtaa rytmiä ja siirtyä muutamaksi viikoksi itsenäiseen opiskeluun. Sen sijaan jatkoimme kurssia vielä keskustelevissa merkeissä.
Kurssin alkupuolen keskusteluissa opiskelijat toivat esille paljon kiinnostavaa informaatiota ja erilaisia caseja kurssin teemoihin liittyen. Kun kurssi vedetään seuraavan kerran, niin muokkaamme kurssia niin, että tutustumme aluksi yhdessä sisältöihin ja linkitämme niitä kurssilaisten taustoihin. Tämän jälkeen koostamme keskustelun satoa ja opiskelijat saavat sitten itsenäisesti linkittää tätä kurssin seuraaviin sisältöihin. Kansainväliset yliopisto-opiskelijat ovat suomalaisia tottuneempia keskustelemaan ja jopa väittelemään (dialogissa) opintojen sisällöistä. Tämä näkyy myös tällä kurssillamme. Tosin eivät suomalaiset opiskelijat jääneet tällä kurssilla keskimäärin kv-kollegoitaan hiljaisimmiksi. Minulle jäi sellainen mielikuva, että kv-opiskelijat kuitenkin odottivat “panos-tuotos” -periaatteella yhteisistä laveista verkkokeskusteluista vielä enemmän ja nopeammin. Nyt näiden keskustelujen löytöjen ja elementtien toivottiin kasvavan täyteen mittaansa kurssin lopputehtävässä, mutta tämä saattoi olla keskimäärin kv-opiskelijoidemme näkökulmasta liian epädynaamista.
Toisinaan verkkokursseja joilla on monitieteistä ja -taustaista opiskelijaporukkaa, moititaan liian nopeasti eteneviksi. Tätä mekin varoimme. Voi olla että juuri kansainväliset opiskelijat odottavat verkkokursseilta dynaamisempaa otetta, jossa toiminnalla on näkyvä nopea tulos – ja jota kehitetään vielä päämäärätietoisesti eteenpäin.
Kielestä ja tilanteen tajusta
Aiemmin blogiani lukeneet tietävät että painotan verkko-ohjaajan roolia verkkokursseilla. Tämä pätee erityisesti verkkokursseihin jotka ovat suunniteltu vuorovaikutteisiksi. Omalta osaltani voin sanoa, että tämä ensimmäinen tuutorointini kansainvälisellä verkkokurssilla tuntui yllättävän haastavalta. Mietin pitkään mistä tämä johtuu. Ensimmäisen haastavan elementin verkkokurssiin toi tietysti englannin kieli. Sillä vaikka en mikään virtuoosi siinä olekaan, niin pärjään kuitenkin. Huomasin että minun oli nyt selvästi vaikeampaa tulkita opiskelutilanteita. Luen kyllä opiskelijan viestin, mutta en näe vielä tarpeeksi hyvin kommentin taakse. Mitä, miten ja missä tahdissa opiskelija oppii? Erityisesti ryhmäytymisen ja yhteisen toiminnan arviointi oli haastavampaa kuin osasin odottaa. Tämä oli kokemus ja huomio, jonka haluaisin tässä välittää myös muille dialogisia kansainvälisiä verkkokursseja suunnitteleville henkilöille.
Toinen haaste oli oman viestin kirjoittaminen niin, ettei sitä ymmärretä väärin. Varsinainen ohjeistaminen kyllä onnistuu, mutta koska opiskelijat ja minä olemme ihmisiä, niin verkkokurssin mielekkyyttä nostaa myös opiskelijoiden, tuutoreiden ja opettajien persoonallinen ote. Tähän päästään sekä pedagogisesti että vuorovaikutuksellisesti tarkoilla sanavalinnoilla. Huomasin että tämä on haastavaa muulla kuin omalla äidinkielellä. Kurssin sisällölliseltä asiantuntijalta tämä kaikki sujui erinomaisesti, oma englanninkielisten verkkokurssien tuutori/ohjaajan-taitoni kaipaavat vielä lisäharjoittelua. Oppi tästä kaikesta? Valmistaudu siihen, että kansainvälisten verkkokurssien pedagoginen ohjaaminen on haastavaa. Silti – ja juuri siksi – siihen on syytä panostaa.
Tämä posti saattaa kuulostaa lukijasta yllättävän itsekriittiseltä. Pidän tätä kokemusta arvokkaana ja opettavaisena. Sillä vaikka pidän juuri vuorovaikutuksellisten verkkokurssien suunnittelua ja ohjausta vahvuutenani, niin tällä kertaa omat rajat tulivat kolisten vastaan. Tarvitsen tässä vielä lisäharjoittelua, mutta nyt olen jo valmistautuneempi ensi kertaa varten.
Kommentteja? Onko Sinulla kokemuksia aihepiiriin liittyen?
